♥ Summer ♥

Moikka kaikki!

Apua miten tää loma on startannut ja edennyt nopeasti. Vasta loppu koulut ja nyt voi jo todeta, että kohta ollaan loman puolessa välissä. Ensi kuun viimeinen päivä alkaakin 10 kuukautta kestävä erillainen loma, vaikka siihen sisältyy koulua. Pelkästään maiseman vaihto tuntuu lomalta, mutta varmasti tulee ikävä myös kotikontuja kun on jonkun aikaa viettänyt Texasissa.

Viime viikon puolessa välissä sanoin heipat ensimmäiselle kesätyöpaikalleni, rakkaalle päiväkoti Muksulalle. Tykkäsin paikasta todella paljon ja toivon, että voisin työskennellä tulevaisuudessakin lasten tai nuorten parissa. Lähes kolmen viikon työputki osoitti minulle, miten aitoja ja herttaisia lapset ovat sisimmissään. Nyt olen vihdoin päässyt loman makuun, kun Juhannuksena äitinkin loma alkoi ja lähdettiin koko perheellä Kemiin kaveriperheen luo Jussin viettoon. Näin ihania ystäviäni Juliannaa ja Ainoa ja meillä oli tosi mukavaa! Rento fiilis ja hyvä seura, eikä nälässäkään tarvinut olla, kun tarjolla oli toinen toistaan maistuvampia Juhannusherkkuja.

Nyt kirjoittelen Rovaniemeltä, jonne tultiin eilen. Alkuviikosta oltiin yötä mummolassa ja nyt serkuilla. Huomenna lento lähtee kohti Helsinkiä ja edessä ois viikko Jonnan ja Roosan kans Porvoossa ja Kouvolassa. Maanantaina olis tarkotus hakea Helsingistä viisumi USA:an menoa varten.

When you see it

    

Pikkuhiljaa lähtö alkaa häämöttää. Alle 5 viikkoa New Yorkin 7 päivän leiriin ja sitten pian jo Houstoniin. Iso paniikki ei oo vielä iskenyt, kun on ollu niin paljon tekemistä koko ajan. Ei oo tavallaan ehtiny miettiä niin paljoa ensi vuotta. Tottakai perhoset pyörii aina vähän väliä vatsanpohjassa kun miettii kaikkea, mutta mutta yleensä myös hymyilyttää. Tuliaislistakin ois ihan huima, jos oisin kirjottanu ylös kaikkien halukkaiden nimet. Yleensä se on ensimmäinen kommentti kun kuulee mun lähdöstä, että "Muista tuoda tuliaisia sieltä rapakon toiselta puolelta!" ..mutta pahoin pelkään, että matkalaukkuun ei mahdu hurjia määriä tavaroita kaikille tutuille. ja jos nyt huom sinä tuttu olet siellä, laita myöhemmin tuliais toiveita mulle, etten vain unohda sinua tai tuo jotain epämiellyttävää! Ainiin ja viisumin hakuun täytettyjä lomakkeita on kunnon pino, jokanen paperi muistuttaa lähdöstä. Saa nähdä, milloin kunnon jännitys sitten iskee. Asioita jotka mietityttää on ainakin kieli ja kommunikointi ihan alkuvuodesta, miten mun englannin taidoilla selviää. Onneksi sinne lähetään opettelemaan, eikä olemaan valmiiksi täydellisiä.

Ihanaa kesän jatkoa hymysuille!♥

Love, Anju

Something

Heippa! ♥ Tämä viikko on alkanut tosi mukavasti, vaikkakin sateisesti. Vähän shokkina tuli, että viikonlopuksi luvattiin lappiin lumisadetta. Saa nähä pitääkö paikkaansa, toivotaan mieluummin helteitä. Rakastan lämpöä, enkä malta oottaa pääsemistä täältä kylmästä Pohjois-Suomesta jenkkeihin Texasiin. Lähtö Amerikkaan on päivä päivältä lähempänä ja pikkuhiljaa alkaa jo jänskättää. Nyt aattelin kertoa vähän juttuja, mitä mieleen juolahtaa :)

Olen asunut lähes koko elämäni pikkukylässä, jonka nimeä on turha esitellä naapurikuntien ulkopuolella asuville ihmisille. Kurtakko on hiljainen, tyhjentyvä kylä, jossa ei ole kauppoja tai muita palveluja kyläkoulua lukuunottamatta. Tarkasta asukasluvusta mulla ei ole havaintoa, mutta voin väittää, että siihen pitää lisätä muutama nolla perään kun puhutaan tulevan asuinpaikkani, Houstonin ihmismäärästä. Kuten olen jo monelle toitottanut, Houston on Yhdysvaltojen neljänneksi suurin kaupunki. Pakko myöntää, että kyllähän se pientä maalaistyttöä pakkaa jännittään paljon niillä hetkillä kun sisäistää asian. Silti sijoitus on aivan mahtava, parempaa en olisi osannut odottaa! Suurin pelkoni oli joutua samantapaiseen kyläpahaseen, jossa kaverit asuvat kaukana, eikä julkisia kulje kuin viikon välein. Toki pikkupaikassa on hyviäkin puolia: tunnet kaikki ja voit olla rennosti ilman pelkoja. Anyway, vaihtelu virkistää!

Jos mie jotaki rakastan ylikaiken niin se on matkustelu. Kaikki siinä on niin loistavaa. Uudet ihmiset, maisemat, kulttuurit, tavat, musiikki, ruoat, pukeutuminen... Tykkään nähdä ja kokea uusia asioita. On olemassa semmonen sanonta, että "Matkustaminen on ainoa asia, jota ostamalla rikastuu" ja olen ihan samaa mieltä. Olen säästäny niin kauon ku muistan erillaisiin reissuihin: pienempänä käyttö rahaa huvipuistoon ja suurempana kielimatkaan ja vaihtarivuoteen. Jokanen sentti, minkä oon matkustamiseen laittanu on tullu tuplana takasin. Muistoja ei voi mitata rahassa, ne kasvattaa ihmistä ja on parasta, mitä voi elämässä olla. Haluaisin olla menossa joka paikkaan 24/7 niin Suomen sisällä ku ulkopuolellaki, mutta varsinkin nyt kun säästää ensi vuodelle ei pahemmin kantsis reissata. Omaa menopeliä mulla ei ole, koska "toivoton" ei edes riitä kuvaan minua moottoriajoneuvojen kans!

16 vuoden aikana olen vieraillu muutamassa maassa. En muista, olenko näitä vielä blogissani luetellut, mutta olen käynyt Norjassa, Ruotsissa, Kreetalla, Kroatiassa (ja samalla reissulla Sloveniassa, sekä Italiassa), Ranskassa, Saksassa, Maltalla ja Turkissa kahdesti, ensin Alanyassa, sitten Sidessä. Näistä suosikki kaupunkiloma oli Ranskan Pariisi ja paras rantaloikoilu Maltan reissu. Pariisissa ihastutti Eiffel-tornin lisäksi Disney Land ja mahtavat shoppailumahdollisuudet, Maltalla kävin kolmen viikon kielikurssilla. Minulla on paljon matkustushaaveita, joista pinnalla olevin on tietysti USA:an pääsy. Myös Australiassa ja Uudessa-Seelannissa olisi upeaa käydä, Interrail voi olla kans joku tulevaisuuden haave. Matkustamalla kasvaa ihmisenä kun kokee uutta. Hieman alle kuukausi on ollut pisin aikani ulkomailla tähän mennessä ja joka kerta on tuntunut, että loma jää jotenkin kesken. Kotiin olisi kiva palata vähän myöhemmin ja nyt testataan, miltä tuntuu jäädä ulkomaille melkein vuodeksi.

Vaikka suurimman osan ajastani vietän kotona, suurkiitos kuuluu vanhemmilleni, jotka päästävät minut menemään myös yksin muualle. Toki nyt kun ensivuonna voin sanoa olevani täysi-ikäinen, asia on ihan normaali: tottakai nuoren pitää saada mennä ja itsenäistyä. Yläasteella meno kolmeksi viikoksi ulkomaille ilman vanhempia on yksi parhaista muistoistani, sisältäen pelon ja ilon sopivassa combossa. Oikeastaan loppujenlopuksi ei edes muista pelätä, kun ympärillä tapahtuu kaikkea. Sama homma näkyy myös koti-ikävässä kohdallani, sillä en muista ikävöineeni kotia viimeisen viiden vuoden sisällä todenteolla kertaakaan. Nämä jutut ei kuitenkaan tarkoita, että nuorten olis hyvä juosta sokeana ja etsiä rajojaan päättömästi. Tietoisuus vaaroista ja itsesuojeluvaisto on hyvä olla matkassa, kun pistää kotioven kiinni ja huutaa äidille heipat. Ja uskon, että ensi vuonna ikävä tulee iskemään minulle siinä missä se on iskenyt jokaiselle muullekin vaiho-oppilaalle. Se, etten ikävöi helposti lyhyillä reissuilla ei myöskään tarkota sitä, etten kunnioittais omaa kotiseutua! Lappi on luontoineen kaunis ja ihanan rauhallinen paikka, jota tulen kunnioittamaan toivottovasti tulevaisuudessa vielä enemmän.

Ajattelin aloittaa lomalla sarjaputken ilman suomenkielisiä tekstityksiä, mutta nyt olen havahtunut, ettei aikaa tietokoneen toljotukseen näytä kovin paljoa löytyvän. STS:n vaihto-oppilas varauksen yhteydessä sain englanninkielisen kirjan USA Culture shock, jota olen selaillut ja lukenut ensimmäisiä sivuja. Moni sana on vieras ja kieli jännittää jonkun verran. Juuri kieli oli itsenäistymisen ja matkustelun halun lisäksi asia, joka sai minut hakemaan vaihto-oppilaaksi. En voi sanoa olevani hyvä englannin kielessä, mutta lohdukseni minun ei edes tarvi olla. Huomaan kehitystä itsessäni koko ajan, kun laitan host-äidille viestiä tai katson englannin kielisiä ohjelmia. Silti turhaudun joskus omasta huonoudestani, mutta tiedän, että virheitä saa ja pitää tehdä jotta oppii.

Apua, kello on jo liikaa! Tässä päivityksessä kirjoitetut ajatukset voivat olla sekalaisessa ja hassussa järjestyksessä. Mikä hulluinta, pääaihetta ei edes ole, koska en sitä keksinyt. Ehkä voin laittaa harhailevat ja hutaistut ajatukset ajan vähäisyyden piikkiin, sillä tässä olen ollut koko ajan lähdössä nukkumaan. Huomen aamulla pitäisikin nousta pirtsakkana töihin :) Kirjoittelen myöhemmin jotain selkeämpää paremmalla ajalla! Tämä tyttö jatkaa haaveilua, muistakaa tekin uskaltaa unelmoida. 

Hauskaa loppuviikkoa kaikille♥

~Anjuska

Party time

Moikka kaikki! :)

Kesä on jo alkanu ihanan lämpimillä ilmoilla täällä lapissaki. Viikko lomaa ja kesätöitä päiväkoti Muksulassa takana, tosi rentoa ku ei ole läksyjä tehtävänä tai koulua stressattavana. Viimisellä kouluviikolla torstaina oli vapaapäivä, jolloin juhlittiin hyvä n perheemme ystävän Hannan valmistautumista metsätalousinsinööriksi. Valmistujaisissa oltiin koko perheen voimin ja juhlimista jatkettiin Levillä lauantaina päättäjäisten merkeissä. Mulla ja USA:an menevällä vaihtarilla Emmillä oli läksiäiset, joissa nähtiin viimisen kerran osaa kavereista.

Metsätalousinsinööri Hanna!

Leivoksia Hannan valmistujaisissa

aina siellä missä on ruokaa :P

Hanna on muutama vuosi sitten etelästä Lappiin muuttanut tosi tärkeä perhetuttu ja ystävä mulle. Henkilökohtanen apu pitkästämatematiikasta selviytymiseen, apukäsi aina jos apua pyytää ja pyytämättäkin, kuunteleva korva ja järjen ääni. Niitä kaikkia tämä upea nainen on minulle ja mahtavimpana ja ainoana saa parhaan aikuisystäväni tittelin. Hannan kautta kuulin myös Protusta, mikä vei lopulta minutkin mukanaan. Tein Hannan juhliin minttusuklaa-täytekakkua, valkosuklaa-lime-juustokakkua, sekä browniesseja ja hillakkakkua äitin ja Pauluksen avustuksella. Rakastan leipoa ja oli ihana auttaa juhlien järkkäämisessä!

Juhlasankaria tulevaisuushäikäsee, kuvassa koko meän perhe ja äitin vanhemmat

Lauantaina 31.5.2014 päätettiin lukion ensimmäinen vuosi. Huhhuh, kaikkea se kyllä toi tullessaan. Paljon työtä, turhautumisen hetkiä, läksyjen kans valvottuja öitä, myös niitä öitä jotka olis pitäny valvoa läksyjen kans eikä kavereitten, uusia tuttuja, ensimmäinen oma kämppä, onnistumisten iloa.. Kittilän lukion normaali linja oli viime kesänä tuulesta temmattu päähän pisto, mutta loppujen lopuksi hyvä ratkaisu. Lähellä kotia, mutta silti vähän kauempana ja täysin uudet ihmiset kuin Kolarissa. Vaikka Kittilä on pieni ja kind of tyhjä paikka, voin suositella jokaselle varsinki lukion alppilinjaa jos tykkää lasketella. Ite en ole tuolla linjalla, mutta kaverit tykkää hulluna, siitä saa sitten 15 lukiokurssia suoritetuksi ja hiihdonopettajan paperit käteen. Ku olen vuoden katellu näitten harkoissa ravaamista ainoana asuntolan normilinjalaisena, voin nostaa hattua miten treenien jälkeenkin jaksaa avata kirjat. Vuosi suju ongelmitta myös huippu helpon ja ihanan kämppiksen, Saanan kans!

Asuntolan tytöt Jenna, mie ja Saana <3

Koulun ylioppilasjuhlassa äidinkielen draamakurssilaisilla oli pieni näytös aiheena muumit, koska kevään ylioppilas kirjotuksissa oli ollu viljonkasta kokonainen tehtävä. Äikän draamakurssi oli tosi mukava vapaaehtonen kurssi ja lopputulos esitettiin täristen päättäjäisissä. Olin näkymätön Ninni, mutta porukka kyseli esitänkö hattivattia ku oli valkonen mekko, hahah :D Todistuksen keskiarvoksi tuli 8.24, johon olin suhteellisen tyytyväinen. Matikka ja kemia ovat kielten lisäksi olleet pahimmat ongelmakohdat, mutta niistäkin selvisi. Stipendi tipahti MLL:ltä iloisesta suhtautumisesta koulutyöhön ja toisiin oppitovereihin. Juhlissa ei tullut ollenkaan haikeaa fiilistä, vaikka sitä olisin ehkä hieman odottanut. Kittilä jää vuodeksi, mutten usko että tulen kaipaamaan tätä paikkaa paikan takia. Ihmiset ja muistot elää mielessä ja on tärkeämpiä aina.

Illalla vietettiin Levillä tosiaan mun ja Emmin USA läksiäisiä. Koristeltiin punasinivalkoiseksi kaveriporukalle vuokrattua mökkiä ja nautittiin kun oltiin ehkä jopa viimisen kerran vuoteen sillä porukalla koossa. Näihin tyttöihin olen tutustunu Saanaa lukuunottamatta vasta tämän vuoden puolella, mutta onneksi se tapahtu. Loistavia tyttöjä kaikki oletta!<3 Ilta oli tosi mukava ja muitakin tuttuja nähtiin hyvin. Toivon paljon pitkästä välimatkasta huolimatta, että kesällä ehittäis nähdä vielä ennen lähtöä.

Tytöt <3

Nyt lomalla on jo ehtiny sopeutua uudenlaiseen arkeen, kun työt päiväkodilla on vieny arkipäivät. Viikonloppuna käväsin Ylitorniolla kattomassa Eveä, oli tosi kivaa ja rentoa. Tämän viikon viikonlopulle ei ookkaan mitään suunnitelmia, mutta luulen että olis pikkuhiljaa aika käydä läpi kaikki takasin kotiin muutetut tavarat, heittää osa pois ja järjestellä loput omille paikoilleen. No, joka tapauksessa on aivan ihanaa, että loma vihdoin alko!

Pusuja ♥ Anju