keskiviikko 20. elokuuta 2014

Mexico


Meksikon Cancun on jenkkien suosima rantalomakohde, jonne suuntasimme viime viikon lauantaina. Juteltuani perheeni kanssa Meksikosta etukäteen, mulla oli semmonen kuva, että Meksiko on US:ssa asuville sama kuin Turkki Euroopassa asuville. Halpa ja helppo. Cancunissa riittää turisteille tekemistä niin vedessä kuin ilmassa, tarjolla on sukellusta, ilmaliitoa ja kaikkea siltä väliltä. Ilmastolta paikka on elokuussa lämmin, aivan kuten Texaskin. Lämpölukemat yltää 35 asteeseen varjossa.



Saavuttuamme Meksikon lentokentälle, edessä oli monta turvatarkastusta . Ihan niinkuin jenkkeihinkin, Meksikoon piti täyttää maahantulo lomake ja vastata suullisesti muutamaan kysymykseen. Visa ja DS-2019  toimivat papereinna. Odotimme  lentokentällä taksia kaksi tuntia jonottaen ja  kun vihdoin saimme sen, viidelle henkilölle vartin pituinen taksimatka maksoi 110 dollaria (noin 80 euroa).  Homma toimi siten, että taksiyhtiön ihmiseltä piti kulkea seuraavalta seuraavalle ja aina kysyttiin lisää rahaa. Hullua. Myöhemmin menimme taksilla samanpituisen matkan viidellä dollarilla ja buukkasimme saman taksikuskin paluu matkalle. Bussilla liikkuminen tulee reilusti halvemmaksi, mutta kysyessämme buussikuskeilta kyytiä tiettyihin paikkoihin, he väittivät paikan olevan kulkureitiin varrella vaikkei näin ollut. Yhden dollarin takia osa kuskeista vedätti turisteja, jotta saisi heidät hyppäämään kyytiin. Tämä johti siihen, että oltiin pari kertaa ihan väärässä pikassa mihin oli aikomus. Onni onnnnettomuudessa, kerran osuttiin vahingossa paikallisten ruokamarkettiin, joka oli reilusti halvempi kuin turisteille tarkoitetut kioskit. Ostimme viikon aamiaiset ja vähän iltapalaa tosi halvalla hinnalla. Oli hassua käyttää pitkästä aikaa matikkapäätä. Dollareiksi euroista muuttaminen on jo tuttua ja sujuu automaattisesti, mutta Meksikon käyttämä rahayksikkö onkin peso.

Meksikosta saat paikallisesta kaupasta hinnalla 170 pesoa/13 dollaria/10 euroa: 1ps paahtoleipää, 6 pl vettä, 1pkt juustoa, 1pkt leikkelettä, 2l maitoa, 1ps muroja, 1pkt keksejä, 2prk jukurttia, 2kpl baaneneja, 2kpl luumuja, 1 mango, 1ps nuudeleita ja 1ps wokkivihanneksia ...eli halpaa on. Mitäköhän Suomesta saisi samalla hinnalla? Epäilen, että kuusi pulloa vettä saattaa maksaa saman verran. Vinkkinä kaikille Meksikoon lomalle lähteville, että kannattaa maksaa se dollarin bussikyyti ja ajautua kauemmaksi kaupungista halvemmalle alueelle.



Hotellina viisi henkisellä matkaporukalla toimi Royal Islanders. Alunperin tarkoituksena oli mennä Hard Rock-hotelliin. Hinta oli siedettävä neljälle henkilölle,
mutta kohosi valtavaksi viidennen henkilön takia. Host-äitimme yritti buukata toista hotellia, mutta kaikki olivat vaikeasti toteutettavissa viidelle henkilölle. Viisikkoomme kuului host-perheeni ja minun lisäksi perheen entinen vaihtari Jule Saksasta (oli mukana myös Lousiannan road tripillä). Royal Islandersissa meillä oli suuri hotellihuoneisto, johon sisältyi oma keittiö, olohuone, kaksi kylpyhuonetta ja komeroa, sekä kaksi makuuhuonetta parvekkeineen. Parvekkeelta pystyi näkemään palmujen varjostaman allasosaston ja kauempana kuohuavan meren.

 
 
Saatiin kokea Cancunissa yhtä sun toista. Osa päivistä kului auringossa hotellin altailla tai rannalla, joka oli hotellimme takapihalla. Aurinko poltti niin kuumasti, että me kaikki kolme vaaleaihoista meiän porukasta paloimme jostain kohtaa. Aurinkorasva auttaa, muttei pelasta tottumattomia eurooppalaisia kokonaan. Iltaisin oli hyvä aika käppäillä kaupungilla. Cancunin yöelämä tulvi turisteja, joita yöklubit kauppasivat kilpaa sisälle. "Open bar open bar!" tulivat monet mainostamaan, tarjoten tietyn hinnan koko illan juomista. Myös matkamuistomyymälöihin huutelu oli omaa luokkaansa ja sai minut muistelemaan Turkin lomareissuja. Ensimmäinen kysymys kuuluu mulle ja host-siskolle Kristinalle ollaanko siskoksia, toinen mistä ollaan kotoisin. Sitten koittaakin syvä hiljaisuus, kukaan ei näytä täällä tietävän Suomen ja Norjan sijaintia kartalla.
 

Shoppailua emme harrastaneet, sillä kaikki mahdolliset kaupat löytyvät myös Houstonista. Normaalien vaatebrändien hintataso on täällä sama kuin jenkeissä, ellei jopa pikkusen kalliimpi. Rahaa kului ruoan ja juomien lisäksi retkiin. Teimme päiväretken maanantaina saarelle, jolla pääsimme uimaan delfiinien kanssa. Päivä alkoi risteilyllä espanjankielisen musiikin rytmissä ja perillä meitä odotti All Inclusive-hoito ruokineen ja juomineen. Delfiinien kanssa uiminen oli jotain satumaista, vaikka ensin tuntukin lapselliselta. Yllätyin, kuinka vahvoja delfiinit on kun ne jaksaa uida pareittain seisova ihminen päällään. Ensimmäisellä yrityksellä molskahdin mereen, mutta toisella osasin pitää tasapainoa. Vauhtia riitti, kun piti kiinni lujaa ettei tippuis välille. Loppupäivästä kävimme samalla saarella kaupungilla, jota ympäri ajelimme Golf-autolla. Toinen päiväretki oli speed-boatin ja snorklaamisen yhdistelmäretki. Ajettiin omilla speed-boateilla (vauhtiveneillä) merelle ja pysähtyessä hypättiin veteen snorklaamaan puolessa välissä matkaa. Vesi oli älyttömän kirkasta, joten kauniit kalat ja monen metrin päässä olevan pohjan näki hyvin. Ennen merelle lähtöä opetellut käsimerkit toimivat kommunikointi välineinä. Olimme opetelleet viittomaan seuraavat sanat: Hitaammin, nopeammin, jarruta, kokoonnutaan, apua ja hai. Elossa kuitenkin vielä ollaan, haihin ei törmätty.

 

Tykkäsin Meksikosta sen erillaisuuden vuoksi. Tässä kuussa olen nähnyt kolme isoa ja tunnettua Yhdysvaltojen kaupunkia: New York, New Orleans ja Houston. Näissä kolmessa on jotain uutta, tosi kaupunkimaista ja tunnelma on kiireinen. Meksikon Cancun tuntui rennolta ja eksoottiselta. Joka paikassa kuului tai näkyi espanjankieli, eivätkä kaikki ymmärtäneet englantia. Tunnelma oli merellinen, turisteja oli runsaasti. Koko paikka tuntui olevan tehty lähinnä turisteja ja matkailua varten. Isot kauppakeskukset, loputon matkamuistomyymälöiden rivi, hotelli toisensa jälkeen.. Paikalliset ansaitsee tulonsa matkailusta ja osa työskentelee tipeillä. Oli kuin ajassa oltaisiin menty taaksepäin. Kotona Houstonissa näen keskustassa paljon rikkaita ihmisiä, mutta Meksikon Cancun oli köyhempi. Rannoilla vaeltelevat korukauppiaat ja bussissa laulavat muusikonalut herättävät myötätuntoa, mutta jokaista ei vain voi auttaa. Kaikkea kummallista näkee myös: samassa bussissa oleva turisti antoi laulajalle 5 dollaria musiikin ja suunsa sulkemisesta.

 


Meksikon loma oli loistava rentoutus ennen koulujen alkua. Maanantaina alkaa 10 kuukauden pituinen koulunkäynti, joka onkin jo käynnistynyt Suomessa. Täällä on liian kuuma vielä pitkille housuille ja neuleille. Nautin täysillä lämmöstä ja kesätunnelmasta. Terkkuja kotiin ja tsemppiä syksyn aherrukseen. Etenki teille lukion alottaneet! Kyllä se syysloma tulee äkkiä.  ~ Love, Anju

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Road trip

Saavuttuani kotiin, Houstoniin, nukuttiin yks yö ennen reissuun lähtöä. Mun host-perhe tykkää matkustella paljon, joten ennen koulun alkua tarkotuksena oli käydä road tripillä ja rantalomalla. Vuokrasimme host-perheeni, Krissyn (host-sisko Norjasta), Julen ja Vanessan (entisiä vaihto-oppilaita Saksasta) kanssa 7-paikkaisen auton, jolla ajelimme Lousiannaan. Lousianna on Texasin naapuri osavaltio, joka tunnetaan parhaiten kaupungista nimeltä New Orleans.








Road trip US:ssa tarkottaa hyvää musiikkia stereot täysillä. Olen koukussa siihen tunteeseen, kun istut autossa kuunnellen jenkki-artistien musiikkia ymmärtäen sanan vain sieltä täältä, jalat jäässä super ilmaistoinnin takia ja tärykalvot kovalla koetuksella. Kun katot ikkunasta ulos et näe poroja ja metsää, vaan kuusikaistaisen moottoritien, joka jatkuu loputtomiin. Meidän porukan Lousiannan ympäriajoon kuului runsaasti pysähdyksiä kauppakeskuksien ja ruokapaikkojen kohdalla. Vaatteet ovat halvempia, niinkuin melkein kaikki muukin. Lopullinen hinta selviää kuitenkin vasta kassalla, sillä hintalapussa olevaan hintaan lisätään vero. Toinen pieni mutta lähes pakollinen rahareikä on ravintoloissa maksettavat tipit.












Pysähtelimme Lousiannassa monissa kaupungeissa ja yövyimme yhdessä ennen kuin pääsimme New Orleanssiin. New Orleans on kaupunki, jonne haluan palata vielä joskus uudelleen. Tien reunoilla huojuvat palmut varjostavat rauhallisia katuja, joilla kävelee muutama turisti. Takseja on joka paikassa ja ihmiset suosivat niiden ottamista. Luulen sen johtuvan halpuudesta, silla vartin taksikyyti maksoi meille 8 dollaria (kuusi euroa). On hassua, miten jenkeissä kaupungit poikkeavat toisistaan. Lyhyen ajan sisällä olen nähnyt laidasta laitaan paikkoja ja ihmetellyt erillaisuutta. Esimerkiksi liikkumistavat vaihtelevat: Nycissä kävellään joka paikkaan, Houstonissa liikutaan aina autolla. New Orleans on jotain tältä väliltä.













New Orleanssissa osuttiin ihaniin kahviloihin ja leipomoihin. Päällimmäisenä mieleen jäi Mr. Apple, josta suklaiden ja erikoisjätskien lisäksi pystyi ostamaan omenoita erillaisilla karkkikuorrutuksilla. Oikeaa ruokaa käytiin syömässä Forrest Gumb-elokuvasta tehdyssä ravintolassa, pannukakkuketjun iHopissa ja Jazz-ravintolassa. Blues-tyyppistä musiikkia kuultiin myös kaduilta vähän väliä, sillä katusoittajia oli paljon. Erikoista mielestäni oli se, että useat katusoittajat soittivat torvea.



















Nyt ollaan selvitty ehjänä kotiin. Hauskaa oli ja muutaman päivän kotona oleskelun jälkeen lennetään Meksikoon! En malta odottaa, sillä en ole ikinä aiemmin käynyt siellä. Kirjoittelen pian lisää kuulumisia :-) Pusuja kotiin! -Anju