Exchange year here I come

Syksyllä kävelin miljoona perhosta vatsanpohjassa Kittilässä olevan asuntolamme, assarin viereiselle huoltsikalle. Viidentoista minuutin kuluttua istuisin englanninkielisessä haastattelussa, minkä pohjalta ratkaistaisiin pääsenkö vaihto-oppilaaksi. Eniten minua jännitti kieli: entä jos haastattelija ei ymmärrä sanaakaan puheestani tai menen totaalisesti lukkoon?!  Haastattelijana toimi itsekin vaihto-oppilaan ollut mukava nainen STS:ltä. Tilanne oli yllättävän rento ja haastattelija kehui kaiken menneen hyvin. Tajusin, ettei kielen tarvitse olla täydellistä, sillä lähden oppimaan sitä. Parin viikon päästä maanantaina olin lähdössä kuviksen tunnilta pois, kun huomasin vieraan numeron soittaneen. Soitin takaisin ja sain kuulla, että minut oli hyväksytty! Pompin riemusta ja halasin lähellä olevia uhreja, kukaan, eikä mikään saanut pyyhittyä hymyä kasvoiltani koko loppu päivänä. Ja sitten alkokin se soittelu vanhemmille ja kavereille, jotka oli lähinnä järkyttyneitä.. :D mutta tosi onnellisia myös mun puolesta!

 

Nuorena on tarkoitus kokea ja nauttia elämästä ilman suurempaa vastuuta. Tilaisuuteen pitää tarttua, jos sellainen annetaan, sillä muuten voi jäädä kaduttamaan kaikki mitä ei tehnyt nuoruudessa. Tiedän, että jään kaipaamaan suomalaista verkostoa, mutta kaikella on hintansa. Ajatus siitä, etten syksyllä aloitakkaan lukion toista luokkaa, vaan Junior High Schoolin on pelottava, mutta mahtava. Ykkös vaihtoehdoksi asetettu kohdemaa, USA oli toteunut ja se sai minut unohtamaan kaiken muun sinä viikkona, kun sain tietää hyväksymisestäni. Tuntuu vieläkin välillä, etten sisäistä koko juttua. Kun muut ekaluokkalaiset tekevät ensivuoden valintoja ja valitsevat vanhojen tanssipareja, me kolme vaihtoon lähtevää mietimme pakkailuja. Saanan, joka lähtee Itävaltaan ja jenkkeihin lähtevän Emmin kanssa me käydään Kittilän lukio neljässä vuodessa ja jatketaan -98-ikäryhmän kanssa, kun palataan kohdemaasta.

Yhdysvallat oli alusta alkaen ykkösvalintani, sillä halusin päästä näkemään Euroopan ulkopuolella olevia paikkoja. Haluan nähdä New Yorkin, High School elämää, valtavat juhlat eri pyhinä, kokea lämmön, amerikkalaisen road tripin ja ehkä nähdä myös radikaalimman luokkajaon, jotta voin taas ymmärtää kuinka hyvin asiat meillä Suomessa on. Kymmeniä hakupapereita täyttäessäni kaikki alkoi konkretisoitua ja aloin tajuta mihin olen ryhtymässä. Laitoin osavaltio toiveiksi Californian, Arizonan ja Floridan pääkriteerinä lämpö. Päädyin Texasin osavaltioon USA:n neljänneksi suurimpaan kaupunkiin, Houstoniin! Sijoitus on minulle sopiva, sillä Houston on paljon lämpimämpi, kuin nykyinen kotipaikkakuntani ja lisäksi todella iso. Sijoitus tiedot sain kuulla noin kaksi kuukautta sitten. On mukava tietää jo etukäteen perhe, koulu ja paikka jotta kaikkeen voi alkaa valmistautumaan. Suur kiitos STS:lle minun ei tarvinut odottaa pidempään! :)

Kasiluokan jälkeen tein ensimmäisen matkani ulkomaille ilman vanhempiani. Kohteena oli Malta ja kielimatkan kesto oli kolme viikkoa. Maltalta minulle jäi hyvä ystävä Jonna, joka majoittui samassa isäntäperheessä. Kouvolalainen Jonna oli hakenut minua aiemmin vaihto-oppilaaksi STS:n kautta ja ajatus siitä, että Jonnakin pääsee ja uskaltaa lähteä vuodeksi pois Suomesta oli ratkaiseva, kun aloin puhumaan vanhemmilleni päivittäin vaihto-oppilashaaveesta. Jonnan sijainti Yhdysvalloissa on myös Texas ja aiotaan tottakai nähdä Jenkeissä, kun asutaan vielä lähempänä kuin nyt.

Koska äiti ja iskä haluaa tukea minua haaveissa, sain luvan lähteä vaihto-oppilaaksi. Kohdemaaksi äiti vinkkasi Englantia, mikä olis lähempänä. USA kuitenkin sopi, eikä vanhemmilla ollut mitään sitä vastaan. Perustelin vaihto-oppilasvuoden hyviksi puoliksi kielitaidon, kulttuurin kokemisen ja muistot, sekä ystävät, joita ei voi mitata rahanarvossa. Olin jo silloin valmis tekemään töitä ja säästämään luonnollisesti itse rahaa. Paloni nähdä maailmaa on peritty äitiltä ja asiat, mitkä todennäkösesti oli osana päätöstä kymmenen kuukauden vaihdolle oli varmaan ne, että olen ollut aiemminkin ulkomailla, myös yksin ja asunut peruskoulun jälkeen viikot omillani.

Vaihto-oppilas vuosi Amerikassa on unelmani. En kuitenkaan odota täydellistä elämää, vaan tavallista arkea ja sen erillaisuutta. Uusi kultttuuri tuo mukanaan varmasti niin positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia, mutta ennen kaikkea haluan kasvaa ja aikuistua. Aion tulevaisuudessa myös matkustella tai ehkä jopa asua ulkomailla, joten hyvä englanninkielen taito on hyödyllinen. Tahdon nähdä maailmaa ja kokea mahdollisimman paljon. Lähteä uuteen paikkaan, viettää vuosi pikkutyttönä isossa maailmassa.

 

Kuvat: weheartit.com

Terkuin Anju :)

Easter 2014

Tämän vuoden pääsiäinen on menny tosi nopeasti! Nyt on niinku jo tiistai, olen kipeänä kotona kurkkukivussa ja flunssassa, joten päätin kirjotella
vähän pääsiäisestä:)

Vaihto-oppilas vuotta varten tarvii todella paljon rahaa ja vaikka en ole rikkaasta perheestä, sen toteuttaminen on mahdollista jos osaa vain säästää. Monet kyselee pitääkö minun maksaa vaihtoa itse, mutta ei tietenkään kokonaan pidä, opiskelijalle semmonen on ainaki mun mittapuulla lähes mahdotonta. Pyrin kuitenkin osallistumaan mahdollisimman paljon kassan keräämiseen, lähinnä tienaan käyttörahaa itselleni tulevalle vuodelle. Tämä tarkottaa sitä, että olen tehnyt tänä keväänä lauantaisin töitä Holiday Club Ylläs Saagassa siivoojana ja muutamana sunnuntaina luontokeskus Kellokkaan Cafe Soikassa kiireapulaisena. Parina edellisenä pääsiäisenä ollaan Saanan kanssa hyllytetty Jounin Kaupalla ja tänä pääsiäisenä perinne jatku. Vaikka rinteessä ja kavereiden kanssa olis mahtava olla kun viimisiä laskukelejä viedään, tiedän että ensi vuonna kärsivällisyys palkitaan. Jos jotain haluaa, pitää tehdä töitä sen eteen.

Kuvat: Jounin Kaupan Facebook-sivusto

Perjantai aamuna lähettiin Saanan kans aamu seitsemäksi Äkäslompoloon töihin. Hyllytettiin noin kolmeen asti ja oli tosi mukavaa, kivat työkaverit ja paljon turisteja! Illalla olin Ylitorniolaisen höpsön, yhen parhaista ystävistäni, Even perheen mökillä hengailemassa ja käytiin moikkamassa Veikkaa ja Joonaa Palovaarassa. Lauantaina aamuksi töihin Saagaan ja illalla mökkeilyä Porvoolaisen kaverini Joonan kans. Joona lähti yöllä takasin etelään ja olin mukana saattamassa Kittilän lentokentälle sitä:) Parin viikon päästä ois taas tarkotus nähä, kun STS järjestää viikonlopun vierumäellä vaihto-oppilaaksi lähteville!

Mökkeilyä Ylläksellä Joonan kans!

Sunnuntai meni töissä Cafe Soikassa. Muutama kuukausi sitten kun kyselin työpaikkoja ympäri Yllästä, en olisi uskonut että alaikäisellä on näin hyvät mahdolisuudet saada töitä. Olin tosi tyytyväinen, että sain töitä, koska haluan auttaa mun vanhempia parhaani mukaan ensi vuoden kustannuksissa. Lisäksi saa mukavaa työkokemusta tulevaisuutta varten ja kivaa vaihtelua opiskelulle! Suosittelen kaikkia kysymään vaan rohkeasti jos olis töitä tarjolla ihan mistä vaan, vaikka ei oliskaan vielä täyttänyt 18. Pitää osata joustaa ja ottaa vastaan myös ne tiskaus ja siivous työt, koska ne on ainakin semmosia mitä meiän ikäset voi tehdä :)

Coffee House with Emmi

Sunnuntai iltana lähin äitin ja sen kaverin mukana Leville. Siellä asuu semmonen ihana toinen lappilainen tyttö, Emmi, joka lähtee USA:an vaihto-oppilaaksi ensivuodeksi. Emmin luona oltiin hetki, lähettiin käveleen kylällä ja istahettiin Coffee Houseen. Sen jälkeen käveltiin vähän lisäämentiin takasin Emmille. Emmillä oli mahtavan inspiroivia kuvia vaihtoon lähtöön liittyen kansio täynnä, niitä ihaillessa taisi vierähtää loppu yö.
Emmin blogin löydät täältä: EMMIN BLOGI

First let me take a selfie

Maanantaina mentiin taas Saanan kanssa takaisin Jounin kauppaan. Jounin Kauppa on siis K-market, jonka moni tietää Ylläs -Huipulla tuulee-ohjelmasta. Lapin suurinta kyläkauppaa pyörittää Diili-ohjelmasta alunperin julkisuuteen noussut Sampo Kaulanen, tunnetaan myös nimellä Kiroileva kauppias. Töitten jälkeen käytiin Tupalassa, meidän mökillä Kurtakossa hakemassa edellisten vuokralaisten liinavaatteet ja siivoilemassa ( tai no myönnetään.. karkasin ämmilään toiselle puolelle tietä syömään kääretorttua.) Sitten lähin moikkaamaan vielä Eveä pikaisesti rinteeseen, tällä kertaa en ottanut laskukamppeita vaikka tykkäänkin lasketella ja omistan kausikortin Ylläkselle. Illalla otin rennosti Pauluksen ja äitin kans.

Pusuja! <3 ~Anju

Hi there!

Täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee Anju, kuudentoista kesän ikäinen tyttö Lapissa sijaitsevasta pienen pienestä kylästä nimeltä Kurtakko. Opiskelen lukion ensimmästä vuotta Kittilässä, missä asun kämppäkaverini Saanan kanssa asuntolassa viikot. Viikonloput oleilen noin 60km päässä, Kolarin kunnassa perheeni kanssa. Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja ensi vuonna yläkoulun aloittava pikkuveli Paulus.

Harrastan teatteria yläkoulu ja lukioikäisten ryhmässä nimeltä Olotila ja tanssin. Olen aina pitänyt myös kirjoittamisesta ja ruoan laittamisesta koska oon herkkusuu ja kuka nyt ei tykkäis ruoasta! Vapaa-ajalla olen kavereideni kanssa, talvisin viikonloput rinteessä ja kesäisin matkustelen niin paljon kuin voin moikkailemassa kauempana asuvia tuttuja. Sesonkiaikana teen koulun ohella vapaapäivinä töitä Ylläksellä.

Kesällä 2013, Kurtakkojärven rannassa

Tämä blogi on ehkä kolmas jota kirjoitan. Monesti tämän vuoden aikana olen harkinnu kirjoittamisen alottamista, koska pari vuotta sitten kirjottelin useamminkin. Nyt kuitenkin aika ei ole antanut periksi, koska lukiolaisilla on tosi täyttä pelkästään opiskelun kannalta ja siihen lisäksi harrastukset ja kaverit. Halusin nyt vihdoin kuitenkin alkaa bloggaamaan, koska olen lähdössä tänä kesänä vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin Texasiin, kaupunkiin nimeltä Houston.

Olen aina rakastanut matkustelemista ja voisin tehdä sitä koko ajan. Maailma on mahtava paikka ja mulla on kai joku sisäinen palo nähdä mitä kaikkialla muualla tapahtuu. Voi johtua osittain siitä, että viimeiset 16 vuotta mun elämästä oon viettäny suurimmaksi osaksi alle 100 ihmisen kylässä ainoana oman ikäisenä. Kurtakko (kylä, jossa asun) sijaitsee hieman alle 20km päässä Ylläkseltä. Ylläs on Suomen suurin laskettelutunturi ja paikka, joka pitää Kolarin elossa. Lähin kauppa ja kaverit asuvat kotoani puolen tunnin ajomatkan päässä. Yläkoulussa mulla oli tosi kova halu lähteä pois Lapista, mutta koin etten ollut vielä 15-vuotiaana valmis muuttamaan kovin kauas kotoa. Toiseksi lähin lukio Kittilässä oli hyvä ratkaisu peruskoulun jatkolle, koska se on hieman yli kolmin kertainen Kolarin lukioon nähden (about 100 opiskelijaa) ja samassa Alppilukio, jonne tulee muualta Suomesta porukkaa.

Vuosi sitten keväällä, make up by: Roosa-Maria <3

Mulla ei ole oikeastaan ihan tarkkaa visiota vielä, minkälainen tästä blogista tulee. En päivitä säännöllisesti, vaan silloin ku huvittaa ja en pyri siihen että saisin kasapäin lukijoita, vaan siihen, että tutut vois lukea mun kuulumisia jenkeistä sitten ku se aika koittaa. Omistan järkkärin Nikon 3100D, mutta en täydellisiä kuvaustaitoja. Tykkään kyllä kuvata ja värittää elämää just kuvien avulla. Monet huomattaa myös siitä, että olen räpsimässä koko ajan puhelimella kuvia kaikesta. Puhelimen galleria onkin usein täynnä karsimattomina, koska kaikki tilanteet pitää saada talletettua, jotta ne muistaa :)

Selfie assarilta Kittilästä muutama kuukausi sitten :D

Omaa luonnettani on vaikea kuvailla itse ja riippuen henkilöstä ehkä ihmiset määrittääkin sen eri tavoin. Läheisten ystävien seurassa olen hullu ja teen itsestäni usein täyden idiootin, mutta yleensä pyrin olemaan normaalisti tuttujen ja sukulaisten seurassa. Tykkään tutustua uusiin ihmisiin ja kaikki uudet tyypit on tervetulleita mun elämään! Arvostan elämässä tasa-arvoa ja positiivisuutta. Rutiinit ei ole minua varten, teen asioita spontaanisti ja vihaan pysyä vain kotona lojumassa tekemättä mitään. Suurkiitos mun vanhemmille oon saanut mennä aika paljon sinne tänne kuten huvittaa, esimerkkinä Malta 2012 (kolmen viikon kielimatka) ja viime kesän kuukauden kiertely ympäri Suomea kaverilta toiselle.

Taustalla komeilee Ylläs :)

Tykkään pohtia elämää, filosofia ja psykologia on äidinkielen lisäksi lempiaineita lukiossa. Oon käyny Prometheus-leirin mikä oli yksi elämäni parhaista viikoista, lisäksi ensmmäisen kesänjatko protun vuotta myöhemmin eli viime kesänä. Ja nyt jos ja kun joku ei tiedä mikä on protu, niin se on vaihtoehtoinen aikuistumisleiri rippikoululle (voi myös käydä molemmat), missä herätellään ajatelemaan asioita ylipäätään enemmän. En kuulu mihinkään uskontoon, mutta olen tosi suvaitsevainen eri uskontoja kohtaan ja niissä ei siis ole todellakaan mitään vikaa!

Vime kesänä myös, yöllä kotikylän tiellä

Elämäni aikana olen käynyt Kreikassa, Kroatiassa, Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Ranskassa, Turkissa ja Maltalla, sekä Venäjän rajalla, Italiassa lentokentällä ja bussissa istuessa Sloveniassa. Kuten aiemmin sanoin, rakastan matkustelua ja haluaisin tehdä siitä vielä isomman osan elämääni.Tulevaisuuden haaveitani on matkustella ympäri maailmaa ja nähdä myös muita maanosia. Haluaisin joskus asua etelämmässä Suomessa ja opiskella Suomen kielen parissa lukion jälkeen. Sitä ennen tavoitteenani on tietysti ylioppilaaksi valmistautuminen.

Heinäkuun lopussa tämä pikkukylän tyttö suuntaa rapakon toiselle puolelle suureen maailmaan itsenäistymään. Amerikan näkeminen on olut unelmani jo kauon ja nyt se on käymässä toteen. The world is calling-blogistani voit seurata elämääni jenkkilässä, sekä vaihto-oppilas vuoteen liittyvien asioiden läpikäymistä ja sitä ennen arkeani Suomessa. Tervetuloa seuraamaan blogiani! 

~Anju