Halloween

Elämäni ensimmäinen kunnon Halloween oli jotain niin paljon suurempaa kuin odotin. Tiesin, että jenkeillä on tapana nostaa kaikki uudelle tasolle, mutta tämä juhla vaikutti paisuvan käsistä. Älkääkä käsittäkö väärin, ei siinä minusta mitään vikaa ole. Mie ite rakastan joulua Suomessa kaikkine valmisteluineen, tuoksuineen, musiikkeineen, lahjoineen, ruokineen ja ennen kaikkea ideaa, että perhe on koolla. Muistin Halloweenin vain normaalina päivänä Suomesta. Täällä se on jotain ihan muuta.

 

Syyskuun alussa näin ensimmäisen Halloween teemaan koristellun talon. Pihalle oli rakennettu hautausmaa kynttilävaloineen. Puista roikkui ihmisruumiin pätkiä ja isoja noitia, kissoja ja kummituksia oli välkkyvine silmineen ympäri pihapiiriä. Tuosta hetkestä on nyt kaksi kuukautta. Kuluneena aikana olen nähnyt enemmän Halloween-koristeita kuin koko elämäni aikana. Jokainen ruokakauppa pisti oman nurkkauksen Halloweeniä varten, enkä nyt puhu parista tai kolmesta hyllystä, vaan valehtelematta yksi viidesosa kaupasta täyttyi pelottavalla maskeilla, asuilla, karkeilla ja koristeilla. Katsoin tavara määrää silmät pyöreinä ja ajattelin mielessäni, ettei kukaan tulisi ikinä ostamaan noin paljon turhaa roinaa. Eilen totesin olleeni väärässä, sillä kun lähdimme iltapäivällä metsästämään kasvomaaleja kaupasta, myyjä totesi että kaikki on karkkeja lukuunottamatta loppuun myyty.

 

Perjantaina 31.10 oli virallinen Halloween-päivä. Jokaisessa tämän viikon aamunavauksessa koulussa kuulutettiin, että kyseiselle päivälle on naamiaisasu kielto. Tästä huolimatta porukkaa näki koulussa joko naamari kasvoilla, naamaiaispuku päällä tai kokonaan mustaan pukeutuneena. Sieltä täältä kuuluu iloisen karmiva lausahdus: "Happy Halloween!" Koulun jälkeen aloimme valmistautumaan karkki vai kepponen-kierrokselle pikkusiskoni Brooklynin ja hänen poikaystävänsä kanssa. Mukaan lähti myös nuorempaa väkeä naapuristosta. Oikeasti trick or treat-perinne kiertää talosta taloon ja saada ilmaista karkkia on tarkoitettu lapsille, mutta monet jatkavat sitä teiniksi asti. Mulle tuli tästä tavasta mieleen virpominen, mitä täällä ei harrasteta. Ilta oli tosi hauska ja lapsenmielinen! Saatiin paljon karkkia, sekä nähtiin samalla erilaisten talojen Halloween koristeluja. Minun puku oli Miss America elokuvasta Captain America.

 

Lauantaina syötiin mahat kipeiksi karkista ja kuunneltiin kauhutarinoita edellisillalta. Valitettavaa mutta totta on, että Halloweenin aikaan tehdään monia kidnappauksia niin pienille lapsille kuin teineille ja aikuisillekin ympäri Yhdysvaltoja. Maskin takana voi olla kuka tahansa. Jotta kadonneet henkilöt löydettäisiin, on kehitelty avuksi erilaisia keinoja. Yksi niistä on puhelimiin lähetettävä hälytys, jossa kadonneen tuntomerkit sekä katoamispaikkaa ilmoitetaan. Kyllähän tuo aika paljon sai vapisemaan, muttei vielä tarpeeksi. Lähdettiin etsimään lisää kauhua kummitustalo Phobiasta. Siellä pääsimme valitsemaan erilaisista taloista niin monta kuin halusimme maksaa. Valitsimme Klaustrofobian (ahtaanpaikankammon) talon ja hylätyn mielisairaalan talon Brooklynin ja kaverimme Ysenian kanssa. Illan aikana näimme kymmeniä veriseksi maalattuja ihmisiä, jotka säikyttivät, seurasivat, koskettivat ja suhisivat korviin pelottavia uhkauksia. Tuo paikka ei todellakaan sovellu lapsille. Verrattuna aikaisempiin kummitustaloihin ja kummitusjuniin missä olen käynyt, tämä oli paljon, PALJON pelottavampi. Täriseminen hyvien ystävien kanssa oli kuitenkin hauskaa ja sai oikeaan Halloween tunnelmaan.

 

 

 

 

 

 

Ikävä kyllä kummitustalo Phobia ei antanut lupaa kuvata sisällä talossa. Toivottavasti pääsitte kuitenkin jonkinlaiseen käsitykseen siitä, millaista siellä on. Tämä Halloween oli elämäni paras ja oikeastaan ensimmäinen tähän mennessä. Tulen kaipaamaan lokakuisten pimenevien iltojen oransseja valoja, lasten riemukkaita "Karkki vai kepponen?"-kiljahduksia, kurpitsan makua suklaakekseissä ja aitoa haluan-pois-täältä-fiilistä kummitustalossa. Jos saisin ottaa Suomeen jotain täältä mukaan, se olis ehdottomasti tämä juhlien ylikorostaminen. Niin mahtavaa ja lapsenmielistä, tätä kokeillaan ens vuonna kotona!

Karmivia terveisiä hyytävään Suomeen, Anju