November

Tämä marraskuu meni ehdottomasti täällä vietetyistä kuukausista nopeiten. Varmaan siihen vaikutti eniten pysyminen aktiivisena ja se, että olen sopeutunut tänne. Tuntuu niin hullulta, että tämä oli jo neljäs kuukausi Yhdysvalloissa. En voi millään sisäistää, ettei tämä olekaan pitkitetty loma, vaan kokonaan toinen elämä. Viikonloput tässä kuussa ovat olleet täynnä tekemistä, niinkuin aina ennenkin. Jos joku ihmettelee, miksen halua rauhoittua edes päiväksi, niin vastaus kuuluu näin: Minulle on annettu ainoastaan yksi vuosi Jenkeissä ja haluan elää sen täysillä. Uskon, että on parempi tehdä kaikkea vielä kun voi ja on mahdollista. En halua katua Suomessa mitään tekemättömiä asioita tältä vuodelta, joten paras ratkaisu on tehdä kaikkea niin paljon kuin pystyy.

 

Ensimmäisenä viikonloppuna menimme shoppailemaan ystäväni Ysenian kanssa. Rakastan etsiä parhaimpia aleja, varsinkin kun hinnat voivat olla alle viisi euroa per vaate. Amerikkalaiset harrastaa pue-kerran-heitä-pois-kulttuuria, joten iso osa vaatteista on halpoja. Yleensä kyseiset vaatteet eivät takaa laatua. Ämmin parsimistaitoja on kieltämättä hieman ikävä, miksiköhän ne eivät ole periytyneet minulle? No, omapahan enemmän vaatteita takasin kotiin vietäväksi (jos niihin vielä vuoden lopussa mahtuu). Shoppailun lisäksi autoimme host-isoäitiäni keittiöremontista. Tunnen oloni mummolahetkinä aivan niinkuin olisin Kemissä, missä isäni äiti paistaa parhaimmat letut. Tai kotona Kurtakossa, missä ämmi paistaa ihania lättyjä, vohveleita tai köyhiäritareita. Täällä lättyjen sijasta tarjoillaan pannukakkuja siirapilla. Hyvää on, mutta välillä kaipaan suomalaisia lättyjä. Voisihan niitä tehdä itsekin, mutta pikkuveljeni Pauluksen kanssa ollaan todettu se aina, että kyllä ne mummot ja ämmit osaa paremmin. Köyhiä ritareita olen tehnyt kerran host perheessäni ja lopputuloksena olin ainoa, joka päätyi niitä syömään, hahah.

 

Paketti Suomesta ♥

Seuraava viikonloppu meni host-perheeni tuttavaperheen kanssa. Perjantaina ajoimme pikaruokaravintola Sonicciin, missä istumapaikkana toimii oma auto. Ideana oli parkkeerata auto parkkipaikalla sijaitseviin "pöytiin" ja odottaa ulkoa palvelua tarjoilijoita. Ruoka syödään siis autossa, jonne tarjoilija tuo tilauksen. Se oli hauskaa, jotenkin sai tuntumaan illan kaupunginvaloissa ajelun pitkältä road tripiltä. Tuntuu hullulta kirjoittaa, että olen tottunut syömään roskaruokaa päivittäin, niin surullista kuin se onkin. Kuka nyt ei rakastaisin pitsaa ja mäkkiruokaa? Välillä alkaa kyllästyttämään ja maistumaan puulta. Silloin ahmin kaupasta kärryyn salaattia, hedelmiä ja vihanneksia. Suomesta lähetetyt ruisleivät tekevät hyvän olon vatsaan, mutta halpa pizza saa palaamaan luokseen. Kaveri perheemme tyttö, Essence on saman ikäinen kuin minä, joten yhden illan hänen, pikkusiskoni Mirandan, sekä kaverimme Jhonathanin kanssa pelipaikassa Dave&Buster's (klikkaa!) Illan jälkeen oleilimme meillä kotona. Sunnuntaina nautimme perhepäivällisen meksikolaisessa ravintolassa. Rakastan meksikolaista ruokaa, vaikka kaikki tuntuu todella tuliselta!
Viime viikonloppuna menimme katsomaan Nälkäpelin kolmannen osan elokuvateatteriin. Rovaniemen Finnkino jää kakkoseksi, kun yhdessä elokuvateatterissa on neljäkymmentä näytös salia ja liput maksavat vain muutaman euron. Olen useasti ihmetellyt ääneen, miten täällä jotkin asiat ovat super halpoja. Host isäni kertoi, että palkka on useilla aloilla pienempi kuin Suomessa. Parempi meille suomalaisille, sillä useasti tuntuu, että jään niin sanotusti voitolle. Nälkäpeli 3 ei ollut mielestäni parempi kuin edelliset, mutta hyvä kuitenkin. Sunnuntaina kävimme siskoni kanssa ostamassa joulukoristeita Targetista. Yllätyksenä tuli, että jouluvalot omaan huoneeseen sai viidellä dollarilla (noin neljällä eurolla). Koristelimme huoneemme jouluisaksi ripustelemalla valoja, sekä rusetteja ympäri seiniä. Toista seinää koristaa myös äitin Suomesta lähettämät kuvat suomalaisista kavereista. Ikävän sattuessa katselen kuvia ja hymyilen koetuilla hetkille heidän kanssaan. Enää kuusi kuukautta ja sitten taas nähdään!

 

 Kahden viikon arkipäivät kuljimme teatteri ryhmän kanssa koulunjälkeisissä tapaamisissa. Tutustuin uusiin, loistaviin ihmisiin ja yhdessä teimme unohtumattoman show'n nimeltään "Be careful who you call crazy" (ole varovainen ketä kutsut hulluksi). Ensimmäinen rooli englanniksi jännitti, sillä ihmiset jotka tulivat katsomaan meitä, maksoivat lipustaan. Koska otan koulutuntina teatteria, olin päässyt lavalle jo aiemminkin, mutta en noin ison yleisön edessä. Vatsanpohja täyttyi perhosista ja jännitys oli kova, mutta onneksi se puolittui ryhmässä. Kaikki samassa tilanteessa, tsemppaamassa toisia. Hyvin kuitenkin meni ja saimme isot aplodit. Mikään ei voita sitä tunnetta, kuin helpotus siitä, että nyt se on ohi. Samalla tuntui kuitenkin haikealta, sillä jäisin kaipaamaan ihmisiä teatteriporukastamme.

Fiilikset teatteriharjoitusten loppuessa

 

 

 

Marraskuun viimeisellä viikolla vietimme kiitospäivälomaa. Kiitos päivä (klikkaa!) on perheelle omistettu vapaa päivä töistä ja koulusta. Tarkoituksena on miettiä, mistä kaikesta on kiitollinen ja kunnioittaa sitä. Iso osa kiitospäivää on ruoka, jota on lupa syödä kunnolla. Pöytä oli pullollaan herkkuja, joita nautimme host-perheeni, host-isoäitini, host-setäni, sekä host-serkkujeni kanssa. Jokainen osallistui ruoan laittoon, onni syntyy yhteisistä tekemisistä. Serkkujeni kanssa minä ja pikkusiskoni Miranda heittelimme jenkkifutispalloa, pelasimme sulkapalloa, lautapelejä, sekä Xboxia. Itse kiitospäivä oli torstaina, mutta sen jälkeinen perjantai oli myös vapaa. Sitä kutsutaan nimellä Black Friday (klikkaa!). Black Friday (musta perjantai) on päivä shoppailulle ja alennuksille. Hinnat ovat pienimmillään ennen joulua tuona päivänä ja jonot kaupasta kauppaan jatkuvat kauppakeskuksien ulkopuolelle asti. Perjantaina haimme myös joulukuusen valtavasta kuusihallista. Oli niin hassua mennä ostamaan kuusi, kun kotona sen on tottunut hakemaan omasta metsästä. Viikonloppuna menimme rullaluistelemaan serkkujeni kanssa skeittausrinkiin, oli hauskaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. En voi uskoa todeksi jouluvalojen määrää: ihan minne tahansa menenkin, joulu on kaikkialla. Kuten varmasti tiedätte, jenkit tekevät joulusta valtavan juhlan, joten materiaa siihen liittyen on kaupat pullollaan. Muistakaa, että tontut kurkkii ja olkaa kilttinä jos haluatte pukilta lahjoja! Anju