Exchange year here I come

Syksyllä kävelin miljoona perhosta vatsanpohjassa Kittilässä olevan asuntolamme, assarin viereiselle huoltsikalle. Viidentoista minuutin kuluttua istuisin englanninkielisessä haastattelussa, minkä pohjalta ratkaistaisiin pääsenkö vaihto-oppilaaksi. Eniten minua jännitti kieli: entä jos haastattelija ei ymmärrä sanaakaan puheestani tai menen totaalisesti lukkoon?!  Haastattelijana toimi itsekin vaihto-oppilaan ollut mukava nainen STS:ltä. Tilanne oli yllättävän rento ja haastattelija kehui kaiken menneen hyvin. Tajusin, ettei kielen tarvitse olla täydellistä, sillä lähden oppimaan sitä. Parin viikon päästä maanantaina olin lähdössä kuviksen tunnilta pois, kun huomasin vieraan numeron soittaneen. Soitin takaisin ja sain kuulla, että minut oli hyväksytty! Pompin riemusta ja halasin lähellä olevia uhreja, kukaan, eikä mikään saanut pyyhittyä hymyä kasvoiltani koko loppu päivänä. Ja sitten alkokin se soittelu vanhemmille ja kavereille, jotka oli lähinnä järkyttyneitä.. :D mutta tosi onnellisia myös mun puolesta!

 

Nuorena on tarkoitus kokea ja nauttia elämästä ilman suurempaa vastuuta. Tilaisuuteen pitää tarttua, jos sellainen annetaan, sillä muuten voi jäädä kaduttamaan kaikki mitä ei tehnyt nuoruudessa. Tiedän, että jään kaipaamaan suomalaista verkostoa, mutta kaikella on hintansa. Ajatus siitä, etten syksyllä aloitakkaan lukion toista luokkaa, vaan Junior High Schoolin on pelottava, mutta mahtava. Ykkös vaihtoehdoksi asetettu kohdemaa, USA oli toteunut ja se sai minut unohtamaan kaiken muun sinä viikkona, kun sain tietää hyväksymisestäni. Tuntuu vieläkin välillä, etten sisäistä koko juttua. Kun muut ekaluokkalaiset tekevät ensivuoden valintoja ja valitsevat vanhojen tanssipareja, me kolme vaihtoon lähtevää mietimme pakkailuja. Saanan, joka lähtee Itävaltaan ja jenkkeihin lähtevän Emmin kanssa me käydään Kittilän lukio neljässä vuodessa ja jatketaan -98-ikäryhmän kanssa, kun palataan kohdemaasta.

Yhdysvallat oli alusta alkaen ykkösvalintani, sillä halusin päästä näkemään Euroopan ulkopuolella olevia paikkoja. Haluan nähdä New Yorkin, High School elämää, valtavat juhlat eri pyhinä, kokea lämmön, amerikkalaisen road tripin ja ehkä nähdä myös radikaalimman luokkajaon, jotta voin taas ymmärtää kuinka hyvin asiat meillä Suomessa on. Kymmeniä hakupapereita täyttäessäni kaikki alkoi konkretisoitua ja aloin tajuta mihin olen ryhtymässä. Laitoin osavaltio toiveiksi Californian, Arizonan ja Floridan pääkriteerinä lämpö. Päädyin Texasin osavaltioon USA:n neljänneksi suurimpaan kaupunkiin, Houstoniin! Sijoitus on minulle sopiva, sillä Houston on paljon lämpimämpi, kuin nykyinen kotipaikkakuntani ja lisäksi todella iso. Sijoitus tiedot sain kuulla noin kaksi kuukautta sitten. On mukava tietää jo etukäteen perhe, koulu ja paikka jotta kaikkeen voi alkaa valmistautumaan. Suur kiitos STS:lle minun ei tarvinut odottaa pidempään! :)

Kasiluokan jälkeen tein ensimmäisen matkani ulkomaille ilman vanhempiani. Kohteena oli Malta ja kielimatkan kesto oli kolme viikkoa. Maltalta minulle jäi hyvä ystävä Jonna, joka majoittui samassa isäntäperheessä. Kouvolalainen Jonna oli hakenut minua aiemmin vaihto-oppilaaksi STS:n kautta ja ajatus siitä, että Jonnakin pääsee ja uskaltaa lähteä vuodeksi pois Suomesta oli ratkaiseva, kun aloin puhumaan vanhemmilleni päivittäin vaihto-oppilashaaveesta. Jonnan sijainti Yhdysvalloissa on myös Texas ja aiotaan tottakai nähdä Jenkeissä, kun asutaan vielä lähempänä kuin nyt.

Koska äiti ja iskä haluaa tukea minua haaveissa, sain luvan lähteä vaihto-oppilaaksi. Kohdemaaksi äiti vinkkasi Englantia, mikä olis lähempänä. USA kuitenkin sopi, eikä vanhemmilla ollut mitään sitä vastaan. Perustelin vaihto-oppilasvuoden hyviksi puoliksi kielitaidon, kulttuurin kokemisen ja muistot, sekä ystävät, joita ei voi mitata rahanarvossa. Olin jo silloin valmis tekemään töitä ja säästämään luonnollisesti itse rahaa. Paloni nähdä maailmaa on peritty äitiltä ja asiat, mitkä todennäkösesti oli osana päätöstä kymmenen kuukauden vaihdolle oli varmaan ne, että olen ollut aiemminkin ulkomailla, myös yksin ja asunut peruskoulun jälkeen viikot omillani.

Vaihto-oppilas vuosi Amerikassa on unelmani. En kuitenkaan odota täydellistä elämää, vaan tavallista arkea ja sen erillaisuutta. Uusi kultttuuri tuo mukanaan varmasti niin positiivisia kuin negatiivisia kokemuksia, mutta ennen kaikkea haluan kasvaa ja aikuistua. Aion tulevaisuudessa myös matkustella tai ehkä jopa asua ulkomailla, joten hyvä englanninkielen taito on hyödyllinen. Tahdon nähdä maailmaa ja kokea mahdollisimman paljon. Lähteä uuteen paikkaan, viettää vuosi pikkutyttönä isossa maailmassa.

 

Kuvat: weheartit.com

Terkuin Anju :)