Suomessa ollessani viimeistä viikkoa olen pohtinu kaikkea. Suhtautumista Suomen asuinpaikkaan, miltä tuntuu lähteä, haluaisko sittenkin jäädä. Tai no.. tosissaan en ole jäämistä miettinyt. Kotikyläni Kurtakko on pieni ja halu matkustaa, nähdä maailmaa, mennä ja olla siellä kauon on kova. Kunnioitan kyllä Suomen Lapin luontoa, rauhallisuutta, suomalaisten suoraselkäisyyttä, tasokasta koulutusjärjestelmää, veroilla tasattua luokkajakoa, turvallisuutta, sekä ihmisten aitoutta ja rehellisyyttä. Täällä koko ikäni asuneena voin kuitenkin todeta, että 16-vuotiaalle tytölle, joka haluaa olla tekemisissä paljon ihmisten kanssa ja tehdä kaikkea on välillä vähän turhauttavaa asua "keskellä ei mitään". Etelä-Suomesta jotkut mun tutut onkin kysyneet, että miten voin täällä asua, hahah. Kyllä kaikkeen tottuu ja kaverit pysyy tukena. Lukion jälkeen saan ja onkin melkein pakkokin muuttaa kauemmaksi pois. Perhe ja tuttu ympäristö pitää minut täällä vielä lukion loppuun, mutta unelmissani asun joskus kaupungissa vakituisesti.
Kirjoitin hakupapereihini viime syksynä vaihto-oppilasjärjestölleni haluavani suurempaan paikkaan mistä olen lähtöisin. Näin pienistä piireistä hypättyäni naapurikunnan, Kittilän lukioon (noin 100 opiskelijaa) se tuntui suurelta ihmismäärältä. Ala-asteella luokallani oli kolme oppilasta lisäkseni. Kun sain sijoitus tiedot Yhdysvalloista, olin ihmeissäni. Kyseessä oli Houston, miljoona kaupunki Texasissa. Muutos tulee olemaan suuri, kun yli 3000 oppilaan High School odottaa. Välillä jännitän miten pärjään niin isossa maailmassa, mutta toivon löytäväni kavereita. Onneksi minulla on tukena ihana host-perhe ja kotiväki. Jos kouluuni Suomessa tuli vaihto-oppilas, kaikki tietäisivät heistä heti. Tuleva koulu jenkeissä on niin iso, että opiskelijat ovat tottuneet uusiin tulokkaisiin, eivätkä vaihtarit silloin välttämättä erotu. Jokatapauksessa pieni jännitys voi olla ihan hyvästä ja olen onnen tyttö, kun minulle annetaan mahdollisuus lähteä kokeilemaan elämää isossa maailmassa. Alla vielä kuvia ja lyricsejä mietteistä viimeisiltä päiviltä :)
"Mahikset on vähissä täällä,
Oon puun ja kuoren välissä täällä
Valo paistaa tunnelin päässä,
nyt sinnittelet, pysy kii elämässä"
"Pelottavaa, pelolle päin naamaa hekottakaa. Se voi olla helvetin helpottavaa, hermot avaa. "
"Mul' on kiire elää vaikka huominen ei koskaan kuole"
"Oot nuori ja rauhaton sydän,
kyllästyny tähän kuolleeseen kylään
Kun maltat mielesi,
pääset maailmaan kyllä"
"Ei sil oo välii mist oon tullu
Vaan sil et millanen mä oon
Ja oonko valmiina mä oon"
Lyrics: JuJu, Cheek, Jukka Poika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti