Trip to South Finland

Kesä on ollu täynnä tekemistä, joten aikaa ei ole jäänyt koneella oloon eli blogi on ollu taas jälleen heitteillä. No mutta nyt ryhdistäydyn ja kirjoittelen hieman kuulumisia kesältäni. Työt päiväkoti Muksulassa loppu ja suuntasin kohti etelää viikoksi. Kierrellen kavereita ja hakien viisumin matka oli oikein onnistunu! Kotiinpaluu alkoi sukujuhlilla ja jatkui maanantaina aloitetulla uudella työllä. Nyt olen ollut kesätöissä Kolarin palvelutalolla pari viikkoa ja suunnitelmissa on vielä käydä Oulussa Qstockissa ja nähdä viimeisiäkin kavereita.

Perjantaina 27.6 hyppäsin ensimmäistä kertaa lentokoneeseen ilman tuttuja. Lentokokemuksia on kyllä kertynyt ulkomailla matkailun myötä, mutta aina matkalaukut on pistetty hihnalle perheen tai kavereiden kanssa. En osannut jännittää Rovaniemen pienellä lentokentällä, mutta Helsingissä piti olla hereillä osuakseen oikeisiin paikkoihin. Levin alppikoulussa opiskelevaa asuntola kaveria Jennaa näin samalla, kun odotin bussia Porvooseen. Vantaalainen Jenna opasti mut oikealle laiturille ja parin tunnin päästä olinkin jo Maltan kielimatkalta kaveriksi jääneen Roosan kesämökillä.

Porvoossa vietettiin Roosan ja Roosan kavereitten kanssa aikaa koko viikonloppu. Oli kyllä hauskaa ja täytyy vielä sanoa, että Porvoo on tosi nätti kaupunki kesäsin! Maanantai aamuna Jonnan kanssa lähdettiin hakemaan Helsingistä viisumeita vaihto-oppilasvuotta varten. Aikaisemmin oli pitäny täyttää monta paperia englanniksi, onneksi iskältä sai apuja ja STS:ltä hyvät ohjeet jokasen paperin täyttöön. Perustietojen lisäksi kysymyksinä oli mm. onko ollut osallisena terroristiryhmää! Aluksi nauratti, mutta luulen että sillä testattiin hakijan mielenterveyttä tai jotain sinne päin.

Hesingissä suunnattiin Kaisaniemen kadulle Steam kahvilaan, jossa tavattiin monta muutakin vaihtaria hakemassa jenkkeihin viisumia. STS järjesti ryhmähaastattelun koko poppoolle ja USA:n konsulaattiin mentiin kolmen hengen ryhmissä. Paikalle oli vietävä papereita kotona tehdystä viisumihausta ja passi. Pienen odottelun jälkeen käveltiin kahden muun vaihto-oppilaan kanssa läheiseen paikkaan, josta meidät kutsuttiin yksitellen sisään. Aluksi mentiin turvatarkastusten läpi paikkaan, missä oli kolme pistettä. Ensin annettiin sormenjäljet ja palautettiin paperit, sitten odoteltiin hetki odotushuoneessa. Oman nimen kuultuaan piti kävellä "haastattelu tiskille", jossa kysyttiin pari kysymystä. Kysymykset vaihtelivat oppilaiden välillä. Minulta kysyttiin ensin osavaltiota ja sitten pyydettiin kertomaan siitä muutama fakta.

Heti USA:n viisumikonsulaatissa käymisen jälkeen käytiin Jonnan kanssa shoppailemassa ja syömässä kaupungilla. Oli niin ihanaa kongoilla pitkästä aikaa Helsingissä! Ostokset jäi kummiskin molempien osalta vähemmälle, sillä säästetään Amerikkaa varten. Herkuteltiin Sushi-baarissa sushilla, alla hymyilevä Jonna saadessaan ruokaa :-)

Helsingin päiväreissun jälkeen vietettiin loppu viikko aina torstaihin asti Kouvolassa Jonnan luona Malta girls-porukalla eli Roosa liittyi myös seuraan. Oli helpottava tunne, kun viisumihaastis oli ohi ja Amerikkaan lähtö alkoi tuntumaan taas vähän todellisemmalta. Harmitti kuulla, että kaikilla ei ollut tiedossa vielä isäntäperheitä tai lähtöpäivää. Olen tosi onnellinen, että olen saanut tietää mun sijoituksen (Houston, Texas) ja isäntäperheen lähtöpäivineen (31.7) ajoissa. Ja ainiin, tottakai oli kiva vähän panikoida lähtöä muitten samassa tilanteessa olevien kanssa.

Jonna ja Roosa on mun kavereita Maltan kielimatkalta. Olin siis EF:n kautta St. Julian's nimisessä kaupungissa kesällä 2012. Classic 13-19 vuotiaille suomalaisille tarkotettu kolmen viikon kielikurssi siis kyseessä, johon kuului englannin opiskelua 4h/päivä aina maanantaista perjantaihin. Koulu oli rentoa ja läksyjä ei ollu, opetus oli englanniksi. 

Maltan matka oli aika kallis, mutta raha tuli kummiski todellakin takasin, koska kokemukset on semmonen juttu mitä ei voi rahassa verrata. Sain Maltalta ystäviä eri puolelta Suomea, jotka on säilyny tähän päivään asti. Kouvolalainen Jonna asui samassa host-perheessä mun, Saanan ja ruotsalaisen kielimatkalaisen, Michellen kanssa. Samassa ryhmässä oli Roosa, joka on siis Porvoosta. Jonnan ja Roosan kannsa ollaan nähelty tuon matkan jälkeen ja pidetty yhteyttä. Kielimatkalla vapauden kokeilu lähtiessä ilman vanhempia ulkomaille nuorena yhdisti meitä ja innoitti minua ja Jonnaa hakemaan myös vaihtariksi. St. Julian'ssissa tutustuttiin tosi helposti toisiimme ja yhessä seikkailtiin, välillä eksyttiinki mutta avattiin suumme ja löydettiin perille.

"Kielimatka"-nimestä huolimatta kieltä en oppinut Maltalla juuri, koska suomalaisryhmässä käytettiin suomea. Suosittelen kielimatkaa kuitenkin kaikille, sillä mahdollisuus tutustua toisista maista tuleviin kielimatkalaisiin on loistava! Kannattaa ottaa ilo irti ja vaikka sönköttää sitä 14v huonoa enkkua miten itse ainakin tein. Majotukseksi suosittelen isäntäperhettä, koska parempi ruoka, enemmän englanninkielen käyttöä, paikallinen kulttuuri ja uudet tutut. Samalla hinnalla mitä voi asua asuntolassa pääsee käyttämään enkkua ja se oli parasta mitä kielimatkasta mulle jäi käteen uusien ystävien jälkeen. Suomalaisilla varsinkin tuntuu olevan joku muuri englanninkielen käytössä välillä, pelko mokaamisesta ja väärinymmärretyksi tulemisesta. Ei ole kuitenkaan mitään väliä, vaikka kaikki sanat ei meniskään oikein. Elekielellä pärjää pitkälle ja jos vain yrittää tuottaa muutamankin sanan, tulee onnistumisen fiilis. Suun avaaminen alkaa jossain vaiheessa käydä helpommaksi ja samalla enkkua oppii.

Kouvolassa viettiin aikaa Roosan kanssa. Käytiin huvinvuoksi kaupungilla ja syömässä, kokkailtiin Jonnan kotona sillä välin kun tämä ahkera pikkunen kävi kesätöissä. Neljä päivää kului valtavan äkkiä ja pian pitikin jo heittää hyvästit. Vaikka ei muutenkaan nähdä useasti, oli fiilis ihan eri, kun mulla ja Jonnalla on nyt edessä vuoden seikkailu toisella puolella maailmaa. On helpottavaa, että on hyviä kavereita, jotka lähtevät myös vaihtariksi. Vertaistuki on mahtavaa ja tieto siitä, että toisetkin uskaltavat lähteä saa uskomaan itseensä. Ikävä tulee varmasti näitä ihanuuksia, mutta onneksi on netti yhteydenpitoa varten ♥

Perjantai aamuna kohteena oli jälleen Helsinki. Ennen kuin lento lähti Helsinki-Vantaalta Rovaniemelle oli minulla aikaa miettiä tuliaisia isäntäperheelleni USA:an. Eksyin muun muassa kirjakauppaan ja löysin mielenkiintosia kirjoja samalla suomalaisista, joille sai kyllä hihittää lentokoneessa! Mukaan kentältä tarttui myös Pentikkiä, Marimekkoa, sekä karkkia: Angry birdsiä, muumeja, salmiakkia ja Fazeria. Kone oli hieman myöhässä, mutta odottamisessa ei ollut mitään ongelmia. Lentokentät on muutenkin niin kivoja paikkoja: miljoona ihmistä, miljoona tarinaa. Ainoa huono puoli on kalliit hinnat.

Heippa jälleen Helsinki, mutta tapaamme alle kahden viikon päästä uudelleen! Silloin seuraava pysäkki on Porvoon sijaan Lontoo ja sen jälkeen Kouvolan sijaan New York. Nauttikaa loppukesästä ja ihanista ilmoista, jotka saapuivat vihdoin viimein Lappiinkin!

Lämpimin kesäterkuin ~ Anju