Saavuttuani kotiin, Houstoniin, nukuttiin yks yö ennen reissuun lähtöä. Mun host-perhe tykkää matkustella paljon, joten ennen koulun alkua tarkotuksena oli käydä road tripillä ja rantalomalla. Vuokrasimme host-perheeni, Krissyn (host-sisko Norjasta), Julen ja Vanessan (entisiä vaihto-oppilaita Saksasta) kanssa 7-paikkaisen auton, jolla ajelimme Lousiannaan. Lousianna on Texasin naapuri osavaltio, joka tunnetaan parhaiten kaupungista nimeltä New Orleans.
Road trip US:ssa tarkottaa hyvää musiikkia stereot täysillä. Olen koukussa siihen tunteeseen, kun istut autossa kuunnellen jenkki-artistien musiikkia ymmärtäen sanan vain sieltä täältä, jalat jäässä super ilmaistoinnin takia ja tärykalvot kovalla koetuksella. Kun katot ikkunasta ulos et näe poroja ja metsää, vaan kuusikaistaisen moottoritien, joka jatkuu loputtomiin. Meidän porukan Lousiannan ympäriajoon kuului runsaasti pysähdyksiä kauppakeskuksien ja ruokapaikkojen kohdalla. Vaatteet ovat halvempia, niinkuin melkein kaikki muukin. Lopullinen hinta selviää kuitenkin vasta kassalla, sillä hintalapussa olevaan hintaan lisätään vero. Toinen pieni mutta lähes pakollinen rahareikä on ravintoloissa maksettavat tipit.
Pysähtelimme Lousiannassa monissa kaupungeissa ja yövyimme yhdessä ennen kuin pääsimme New Orleanssiin. New Orleans on kaupunki, jonne haluan palata vielä joskus uudelleen. Tien reunoilla huojuvat palmut varjostavat rauhallisia katuja, joilla kävelee muutama turisti. Takseja on joka paikassa ja ihmiset suosivat niiden ottamista. Luulen sen johtuvan halpuudesta, silla vartin taksikyyti maksoi meille 8 dollaria (kuusi euroa). On hassua, miten jenkeissä kaupungit poikkeavat toisistaan. Lyhyen ajan sisällä olen nähnyt laidasta laitaan paikkoja ja ihmetellyt erillaisuutta. Esimerkiksi liikkumistavat vaihtelevat: Nycissä kävellään joka paikkaan, Houstonissa liikutaan aina autolla. New Orleans on jotain tältä väliltä.
New Orleanssissa osuttiin ihaniin kahviloihin ja leipomoihin. Päällimmäisenä mieleen jäi Mr. Apple, josta suklaiden ja erikoisjätskien lisäksi pystyi ostamaan omenoita erillaisilla karkkikuorrutuksilla. Oikeaa ruokaa käytiin syömässä Forrest Gumb-elokuvasta tehdyssä ravintolassa, pannukakkuketjun iHopissa ja Jazz-ravintolassa. Blues-tyyppistä musiikkia kuultiin myös kaduilta vähän väliä, sillä katusoittajia oli paljon. Erikoista mielestäni oli se, että useat katusoittajat soittivat torvea.
Nyt ollaan selvitty ehjänä kotiin. Hauskaa oli ja muutaman päivän kotona oleskelun jälkeen lennetään Meksikoon! En malta odottaa, sillä en ole ikinä aiemmin käynyt siellä. Kirjoittelen pian lisää kuulumisia :-) Pusuja kotiin! -Anju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti